Työllisyysasteen alhaisuuden todellinen syy
Työllisyysasteen alhaisuuden ja syrjäytyneisyyden todellinen syy
Suomen työllisyysaste on jatkuvasti verrokkimaita alhaisempi. Nyt näyttäisi vähän parantuvan, mikä on totta tai silmänlumetta. Tuskin kukaan pystyy sanomaan mikä on todellinen työllisyysaste, koska sitä varten pitäisi tietää miten lukuisat erilaiset osa- ja vähäaikaiset työsuhteet tilastoidaan. Mikä on viimeaikaisen vimmatun tempputyöllistämisen vaikutus tilastoidun työllisyysasteen paranemiseen?
Tempputyöllistäminen ei poista alhaisen työllisyysasteen todellista syytä, mikä on suuri ulosottovelallisten määrä. Maksuhäiriöisiä on yli 370.000 ja määrä kasvaa jatkuvasti. Joka kuudennella 25-30 vuotiaalla miehellä on maksuhäiriöitä.
Maksuhäiriöistä johtuvan ulosoton myötä normaalisti ajatteleva henkilö päätyy työvoiman ulkopuolelle. Kun ulosoton jälkeen saa saman kuin työttömyyskorvauksesta tai toimeentulotuesta, ei ole järkeä ottaa työtä vastaan kun saman saa muutenkin eikä kurjuuden päättyminen ole näköpiirissä. Ei ole ihme, että työllisyysaste on alhainen eikä siihen vaikuta kunnolla edes talouskasvu.
Pitkällinen ulosotto kaiken syynä
Velkaantunut nuori voi jäädä loppuelämäkseen työvoiman ulkopuolelle. Velat vanhenevat 15 vuodessa, kun velat ovat vanhentuneet on nyt nelikymppinen entinen nuori käytännössä työkyvytön. Mistä löytyy työpaikka 15 vuoden työttömyyden jälkeen henkilölle, jolla ei ole työkokemusta?
Yhdestä nuoren henkilön maksuhäiriöstä voi tulla miljoonan menetys yhteiskunnalle. Ensimmäiset 15 vuotta ollaan pois työelämästä ulosoton takia ja seuraavat 25 vuotta työttömyyden takia. Lisäksi eläkkeellä oloaikaa saattaa kertyä 10 vuotta ilman työeläkekertymää eli yhteensä 50 vuotta elämistä yhteiskunnan kustannuksella.
Kun tällaisen henkilön elättämiskulut ovat ainakin 20.000 vuodessa, kertyy yhden henkilön maksuhäiriöstä yhteiskunnalle miljoonan lasku. Jos otetaan huomioon se, että ilman ulosottoa henkilö olisi pärjännyt omillaan, maksanut veroja ja työeläkemaksuja voi näiden kahden vaihtoehdon kustannusero olla jopa kaksi miljoonaa. Kyse on isoista summista. Jos ulosoton takia syrjäytyneitä on 10.000 – 100.000, on kyse 10-100 miljardista eurosta elinaikakustannuksina.
Ei ole mitään järkeä, että yhteiskunta ampuu omaan nilkkaansa ylläpitämällä sellaista järjestelmää, josta yhteiskunnalle itselleen aiheutuu pelkkää haittaa ja kustannuksia sekä ennen kaikkea tuhoaa nuoren elämän loppuelämäksi.
Tähänastinen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on erityisen vihamielinen yrittäjyydelle, kun se tuomitsee konkurssin tehneen yrittäjän 15-20 vuoden velkavankeuteen ikään kuin epäonnistunut yrittäjä olisi tehnyt rikoksen. Moni murhaaja vapautuu vankilasta ennen kuin konkurssin tehnyt yrittäjä vapautuu velkavankeudesta.
Velkojen vanhentumisaika on lyhennettävä kolmeksi vuodeksi
Jos velkojen vanhentumisaika lyhennetään kolmeksi vuodeksi, ei siitä kärsisi oikeastaan kukaan. Ulosotossa realisoidaan ensin omaisuus ja loppuosaa aletaan periä palkasta tai eläkkeestä. Suurimmalle osalle velkojista ei kerry mitään, koska tuloja ei ole ja toimeentulotuesta ei voi ulosmitata. Velallinen on vuosikausia ulosotossa ilman, että velkojille kertyy mitään. Ainoat hyötyjät ovat asianajajia, jotka hoitavat velkasaneerauksia. Tuomioistuimet kuormittuvat turhan takia.
Velkojen vanhentumisen pitäisi koskea kategorisesti kaikkia velkoja, myös vahingonkorvauksia, on syy mikä tahansa. Pahoinpitelystä ja vahingonteoista johtuvien vahingonkorvausten lisäksi on olemassa konkurssiperäisiä vahingonkorvauksia. Tuomioistuimet hyväksyvät pesänhoitajien menettelyn, jossa lainmukaisen, ehkä myöhästyneen takaisin saantikanteen sijasta nostetaankin kanne velallisen epärehellisyydestä, jolloin pitkittynyt konkurssi estää velkojen vanhentumisen ja tuomittavaan rangaistukseen liittyvä vahingonkorvaus pidentää velan vanhentumisaikaa 20 vuoteen ja vaikeuttaa velkajärjestelyyn pääsemistä.
Velkojen vanhentumisajan lyhentyminen ei vaikuta tavanomaiseen lainanantoon, koska vanhentuminen alkaisi vasta lainan viimeisestä eräpäivästä. Tätä vanhentumisen alkamispäivää ei pitäisi voida siirtää velallisten vahingoksi.
Yhteiskunta on tähän mennessä ollut totaalisesti velkojien asialla. Tämä on saattanut olla perusteltua viime ja sitä edeltävällä vuosisadalla sulkakynään perustuneen tietotekniikan aikana. Ei ole oikein, että pikavippaajat syytävät rahaa vastuuttomasti ja yhteiskunta maksaa viulut. Erilaiset korkorajoitukset ja positiiviset luottorekisterit eivät poista ongelmaa.
Velkojille koituisi pieniä tappioita niiden velallisten osalta, jotka eivät ole hakeneet velkasaneerausta ja maksavat ulosottoa palkasta tai eläkkeestään. Pankit saivat säästöpankkien teurastuksessa miljardeja ilmaista rahaa, mihin verrattuna mahdolliset pienet tappiot ovat promilleluokkaa ja on oikeus ja kohtuus että nämä tunnolliset velalliset pääsevät piinastaan.
Pitkällinen ulosotto on myös syntyvyyden laskun syynä
Kun ainakin 100.000 nuorta alle kolmekymmentävuotiasta on ulosotossa, heijastuu se syntyvyyteen. Ulosotossa olo ei kannusta lapsentekoon, kun näköpiirissä on lapsen elättäminen toimeentulotuella. Tässä tilanteessa on vaihtoehtona pidättäytyä lapsen tekemisestä tai sitten tehdä lapsien tekemisestä elinkeino, jossa suuren lapsimäärän myötä elintaso on parempi kuin pienipalkkaisessa työssä.
Toinen syntyvyyden este on 70-vuotias lapsilisäjärjestelmä, joka luotiin kannustamaan korvaamaan sodan aiheuttamia väestömenetyksiä. Tämä lapsilisäjärjestelmä ei millään tavalla korvaa nykyaikana lapsen tuomia lisäkustannuksia vaan se on luonut lapsen teosta tuloautomaatin, jolla tulee toimeen paremmin kuin palkkatyöllä.
Ensimmäisestä lapsesta syntyvät suurimmat kustannukset ja kuitenkin ensimmäisen lapsen lapsilisä on pienin, josta se kasvaa viidenteen lapseen saakka. Tämä nurinkurinen järjestelmä nostaa ensimmäisen lapsen hankkimisenkynnystä, jos ei tehdä ensimmäistä ei tehdä seuraavaakaan.
Lapsilisäjärjestelemä pitäisi muuttaa sellaiseksi että ensimmäisestä lapsesta saa suurimman lapsilisän ja seuraavista 50-60 % ensimmäisestä. Tällainen lapsilisä alentaisi perheen perustamisen kynnystä ja lisäisi syntyvyyttä. Järjestelmään voisi siirtyä niin, että kaikki tulevat korotukset kohdistettaisiin ensin ensimmäisen ja sitten seuraavien lasten lapsilisiin, kunnes kaikilla ensimmäistä seuraavilla lapsilla olisi saman suuruinen lapsilisä.
Tilannetta voisi korjata niin, että realisoitavan omaisuuden puuttuessa, ulosoton maksaisi valtio ja velallinen maksaisi summan valtiolle työpalveluna.
Ilmoita asiaton viesti
MV. Suomessa on ulosotossa n: 500 000 henkilöä, ilmmeeisesti heille pitäisi rakentaa myös leirit, jossa suorittaisivat tämän työpalvelun valtiolle. Ajatuksesi ei mene kovin kauas Pohjois-koreasta.
Ilmoita asiaton viesti
AT, tarkoitatko, että Pohjois-Koreassa on ulosottoja?
Jos velka pitäisi todella maksaa, vaikka työnä, ulosottoja yksityishenkilöille ei olisi 500000. Yksi mahdollisuus olisi se, että yksityishenkilöille myytäisiin vain käteismaksulla ja tästä tehtäisiin laki. Ne ostaa, joilla on varaa.
Saattaa olla, että osamaksukauppa menisi uusiksi. Pitäisi siis löytyä maksukykyinen takaaja tähänkin.
Ilmoita asiaton viesti
MV. En väitä. Pohjois-Koreassa on henkilöitä jotka on katsottu rikollisiksi. Suomessa on samoin, velallinen on epäluotettava rikollinen.
Näin se menee jo nyt, luottotiedoton ei saa velkaa, eli maksaa kaiken käteisellä.
Mieti nyt hyvä mies mitä ehdottelet, ettet täysin m..aa itseäsi. Jonkun pitäisi elättää nämäkin 500 000 kun ovat valtion työpalvelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Aikanaan kaupasta sai viedä kaljaa ja tupakkia kassan ohi, eikä siitä tullut kuin sakkoa, jota ei tarvinnut maksaa. Nyt kun sakon muunto vankeusrangaistukseksi tuli uudelleen voimaan, näpistykset ovat vähentyneet kummasti.
Se on toki mahdoton ajatus, että ostokset pitäisi tehdä omalla rahalla. Ehdotus, että valtio maksaisi velan ja tarjoaisi työtä, on utopistinen, myönnän.
Ehkä ongelmaa voisi korjata kieltämällä pikavipit tai ainakin vaatimalla takaaja, jolla on työsuhde.
PS ”velallinen on epäluotettava rikollinen” Ei ole lain mukaan rikollinen, epäluotettava kyllä.
Ilmoita asiaton viesti