TapioYli-Kovero Kestävyysvaje on verovaje

Trafi haluaa lisätä liikenneitsemurhia

Trafi on ehdottamassa lääkäreille lisättyä velvollisuutta poistaa ajokortti mielenterveysongelmaisilta tavoitteena liikenteessä tehtyjen itsemurhien ehkäisy.

Tällainen "uudistus" toimii itseään vastaan. Se lisää itsemurhia!!!

Itsemurhaa suunnitteleva ihminen potee masennusta ja toivottomuutta elämänsä suhteen. Kun häneltä viedään ajokortti, lisää se toivottomuutta ja tunnetta että kaikki on mennyt ja toivoa ei ole. Kynnys itsemurhan tekoon madaltuu.

Toisin kuin Trafi epärealistisesti luulee itsemurhaa ei tehdä ajokortilla vaan autolla, jota voi ajaa ilman ajokorttia.

Uudistus ei saa olla itseisarvo.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ei lääkäri "poista" kenenkään ajokorttia. Lääkäri on velvollinen jo tällä hetkellä kirjallisesti määräämään potilaan ajokieltoon, jos esim. hautoo itsemurhaa liikenteessä, tai on psykoottinen.

Kielto on väliaikainen, eikä siitä ilmoiteta poliisille, ellei ajokyvyttömyyden arvioida kestävän puolta vuotta, tai pitempään.

Psykiatrina en pidä todennäköisenä, että tilapäiseen ajokieltoon määrääminen johtaisi itsemurhaan. Toinen juttu on toki se, että asiaahan ei mitenkään valvota...jos jotain tapahtuu, niin vakuutusyhtiö voi heittäytyä jälkikäteen hankalaksi.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Ajokortin poisottaminen on hyvä tapa lisätä mielenterveysongelmaisen syrjäytymistä, tunnetta yhteiskunnan ulkopuolelle tulemisesta ja jäämisestä enemmän "syrjäytyneeksi".

Tietysti on olemassa henkilöitä joilta tarvitsee määrätä ajokieltoon johtuen sairaudesta mutta olettaisin että ajokortin omaavista psykoosipotilaista enemmistö pärjää autolla ja autokortin kanssa ihan kohtuullisesti. Akuutti ja erittäin syvä psykoosi ehkä tällaisen tilanteen muodostaa, samoin tiettyjen nukuttavien ja lamaavien lääkkeiden (esim. Seroquel) kanssa auton kanssa täytyy olla hyvin varovainen ainakin lääkityksen aloitusvaiheessa ja lääkettä otettuaan.

Kuinka usein tai oikeammin millä %-yksikkömäärällä psykoosipotilaita määrätään ajokieltoon. Kuinka usein tahdosta riippumattomassa olevia potilaita määrätään ajokieltoon. Onko määrät hyvin marginaalisia vai puhutaanko järjestelmällisestä toiminnasta.

Lisäksi kortin poisotto ei ole edes tehokas keino estää autolla tehtäviä itsemurhia. Auto käynnistyy avaimilla ja ajokortilla ei ole tähän mitään merkitystä. Tosin "raivokohtauksia" saavan ei mielestäni kannata kauheasti autoilla. Jos ajokielto määrätään henkilölle niin pitää tämä tapahtua yksilöllisen ja tarkan harkinnan kautta, ei millään kaikilta pois varmuudeksi mentaliteetillä. Onko mitään tehokasta valituskanavaa mihin valittaa muutosta hakiakseen ja ajokiellon peruakseen. Tulee olema ikävä asia tulevaisuudessa jos lääkäri ruvetaan näkemään vain rangaisijana ja rajoittajana.

Tästä pääseekin nykylääketieteen uuteen erikoisuuteen. Lääketieteen juridikalisoituminen. Lääkärien toimeenkuvaa tulee jatkuvasti lisää hyvin hankalasti arvioitavia "rajoitustoimenpiteitä" ja ilmoitusvelvollisuuksia. Omakanta tuo potilastiedot todella helposti potilaiden saataville. Tämähän on tietysti hyvä mutta sivuilmiönä lääkärien/hoitajien työpanos juridiikkaan ja asiakirjamerkintoihin liittyen on lisääntynyt. Enää ei voi ihan mitä tahansa kirjata ja estää esimerkiksi psykoosipotilasta terveyshaittaan vedoton saamasta asiakirjojaan kovinkaan helposti. Potilaan oikeusturvan kasvaessa lääkärin/hoitajan oikeusturva on heikentynyt. Mitä seuraa kun kirjauksessa lukee: Potilas murtanut rystysensä vaimoaan humalassa hakatessaan. Pian tulee korjauspyyntö että on murtunut kaatuessa ja lääkäristä kantelu jne. Samoin lääkärit eivät uskalla kirjata epäolennaisia löydöksiä tai arvioita mahdollisesta diagnoosista Omakantaan kun tulee turhia kyselyitä, vaatimuksia hoidosta ja syytöksiä jos kaikki ei onnistunutkaan. Tietysti tätä kielletään käyttämällä "hoitotietolehtiä" mutta muutaman vuoden päästä potilaat tajuavat suuressa mitassa että hoitokirjaukset ovat tarkemmat kuin Omakanta-tiedot ja alkavat vaaria niitä suurissa määrin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Itsemurhaa suunnitteleva ihminen potee masennusta ja toivottomuutta elämänsä suhteen. Kun häneltä viedään ajokortti, lisää se toivottomuutta ja tunnetta että kaikki on mennyt ja toivoa ei ole. Kynnys itsemurhan tekoon madaltuu.»

Näin se menee.

Suomi on matkalla kohti virkamiesabsurdiaa (n). Absurdiassa ihmisten ajatellaan olevan stokastisella sääntölogiikalla toimivia automaatteja, joiden toimintaa ennakoidaan tilastollisilla malleilla. Ongelmia ratkotaan ja ehkäistään mallien pohjalta laadituilla säännöillä ja ohjeilla.

Kuulostaako kovin pahalta? Ei tietenkään, analyyttinen järjenkäyttöhän on tietenkin keskimäärin hyvin järkevää. Absurdia onkin analyyttisen järjenkäytön emergentti ilmiö.

Arkielämässä tilanne pahenee, kun ihan järkeväkin ajattelu romahtaa viranomaistasolla kouluttamattomaan mutuun ja nyrkkisääntöjen noudattamiseen. Sanon kouluttamattomaan, koska vaikka viranomaisilla on koulutus tehtäväänsä, lopulta kaikki tehtävät ovat äärimmäisen monimutkaisia, varsinkin kun on kyse ihmisistä.

Absurdia syntyy siitä ajattelun ongelmasta, että ihmisen toimintalogiikka ei ole lineaarista eikä irrallista vaan epälineaarista ja kytkeytynyttä. Emme ylipäätään tunne sitä kovin hyvin.

Absurdia lähtee yksinkertaisista ratkaisuista ongelmiin, kuten riskeihin. Ajokortin poistaminen on tietenkin aika suoraviivainen tapa välttää riskejä ajoneuvon kuljettamisessa. Epävarmuuksien välttäminen onkin yksi suomalaisen kulttuurin peruspiirre, hyvässä ja pahassa.

    Countries exhibiting high Uncertainty Avoidance maintain rigid codes of belief and behaviour and are intolerant of unorthodox behaviour and ideas. In these cultures there is an emotional need for rules (even if the rules never seem to work), time is money, people have an inner urge to be busy and work hard, precision and punctuality are the norm, innovation may be resisted and security is an important element in individual motivation.

Epävarmuuden välttämisen perusongelma on, että välttäminen perustuu aina keinoihin, joilla on hintansa. Kustannukset ovat aina itsessään riski ja ne ovat usein niin epäsuoria, ettei niitä välttämättä ole mahdollista sisällyttää analyysiin. Riskien välttäminen on ylipäätään äärimmäisen reduktionistista, lähtien yksittäisestä riskistä ja ensimmäiseksi pyritään tunnistamaan suorat keinot eliminoida riski kokonaan.

Epälineaarisuutta tuo siis paljon se, että koska ihminen on monimutkainen ja hyvin kytkeytynyt järjestelmä, ongelmien ehkäisyyn käytettävillä keinoilla on valtavasti sivuvaikutuksia. Näin käy erityisesti, kun puututaan ihmisten elämään voimakkain keinoin hyvin matalalla kynnyksellä. Tämän kirjoituksen aiheessa siis poistamalla ajokortti masentuneelta voidaan aiheuttaa lisävaikeuksia masentuneen päivittäiselle elämälle ja pahentaa psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, aiheuttaen masennusta pahentavaa syrjäytymistä. Myös suora uhmakäyttäytyminen viranomaistoimia kohtaan käy ymmärrettäväksi.

Lisäksi ajokortin poistaminen vaikuttaa korkeintaan yhteen riskiin, mutta riskejä on tietenkin lukemattomia. Tietenkin mahdollinen aselupakin pitää perua ja siinä sitten lähtevät terveelliset ulkoiluharrastukset. Eikä saisi tehdä mitään työtä jossa on vaaraksi, joten sairaslomalle. Jos masentuneella on lapsia, tekee psykiatri samalla tietenkin myös lastensuojeluilmoituksen, joka helposti räjäyttää ongelmat käsiin.

Seurauksena on, että luottamus viranomaisiin katoaa. Masentunut tai ahdistunut ei voi hakea apua psykiatrilta, jos ei halua tämän tuhoavan elämäänsä lakisääteisten suojeluvelvoitteiden vuoksi.

Absurdian yhtenä keskeisenä ominaisuutena onkin tuhota yhteiskunnallinen luottamus. Suomalainen kulttuuri on luottamuskulttuuria. Suomalaiset ovat perinteisesti luottaneet sekä toisiinsa että viranomaisiin. Kun yllättäen joudumme absurdian käsittelemiksi, teemme kaikkemme tuon yhteyden katkaisemiseksi. Emme enää puhu viranomaisille, joihin emme voi enää luottaa. Kun kukaan ei enää uskalla puhua absurdialle, se olettaa pahinta, madaltaa puuttumiskynnystään ja paisuu olemuksessaan.

Absurdian synty analyyttisen ajattelun emergenssinä on tavallaan tunnettu ongelma. Siksi sitä on pyritty välttämään muun muassa systeemiajattelun keinoin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset