TapioYli-Kovero Kestävyysvaje on verovaje

KHO ei hyväksy luottamuksen suojaa ja avioehtoa verotuksessa

 

 

Yhtiöissämme Saunasampo Oy ja Suomen Kylmäpussi Oy tehtiin verotarkastus koskien aikaa 1.1.2005-31.12.2009. Tarkastuksessa ei havaittu kirjanpidossa virheitä. Veroilmoitukset oli tehty ja vastasivat kirjanpitoa. Yksityismenoja ei oltu laitettu yhtiöiden menoiksi eikä kuititonta myyntiä ollut.

Kulujen jakaminen yhtiöiden välillä

Yhtiömme toimivat samoissa tiloissa. Saunasampo maksaa vuokran ja perii siitä puolet Kylmäpussilta. Saunasammon palkolliset hoitavat Kylmäpussin taloushallinnon, myynnin ja kirjanpidon. Saunasampo Oy perii Kylmäpussilta yhtiön kantokyvyn puitteissa olevan korvauksen näistä palveluksista. Verotarkastajat eivät missään vaiheessa väittäneet, että järjestelyt olisi tehty veron välttämistarkoituksessa, jolloin heillä olisi ollut oikeus poiketa yhtiöiden kirjanpidosta.

Verotarkastajat eivät hyväksyneet näitä veloituksia vaan lisäsivät ne taannehtivasti Kylmäpussin tulokseen. Verotarkastajat perustelivat ettei "verotuksessa voida hyväksyä sellaista tarkoitusharkintaa, jolla tasataan läheisyhtiöiden veroja. Kukin yhtiö voi vähentää verotuksessa vain omat kirjanpitoon perustuvat menonsa." Verotarkastajat eivät perustelleet mihin säädöksiin tai oikeuskäytäntöön perustuen ei voi hyväksyä.

Kyseiset kulusiirrot olivat verotuksessa neutraaleja niin, että yhtiöiden yhteenlaskettu tulos oli sama kuin jos olisivat olleet fuusioituneena yhdeksi yhtiöksi. Kyseiset veloitukset oli tehty kirjanpidoissa tilinpäätöksen yhteydessä. Tarkastajien mielestä tilinpäätösviennit eivät kuulu kirjanpitoon.

Tarkastajien kanta on nurinkurinen sillä kyseinen tulontasaus on yleisesti käytetty sopimusasia ja kuuluu sopimusvapauden piiriin. Sama tulos saadaan kirjanpidossa aikaan miten tahansa siirtämällä henkilöitä yhtiöiden välillä, maksamalla palkkaa kummastakin yhtiöstä jne. Työlästä ja aikaa vievää ja kaiken lisäksi tosiasioita piilottavaa. On paljon selvempää tehdä veloitukset yhtenä vientinä kuin kätkeä ne moniin kuukausittaisiin veloituksiin.

Kyseinen menettely oli hyväksytty aiemmassa vuosia 1997-1999 koskevassa verotarkastuksessa. Tarkastajien asennetta kuvaa se, että kulusiirrot hylättiin kokonaisuudessaan eli Kylmäpussi ei saanut maksaa ollenkaan vuokraa tai korvausta saamistaan palveluksista.

Liiketoiminnan ostoon liittyvät kulut

Yhtiöt olivat liiketoiminnan oston yhteydessä ottaneet vastatakseen aiemmasta toiminnasta johtuneet takausvastuut. Ilman näiden vastuiden ottamista liiketoimintoja ei voinut ostaa. Normaali menettely liiketoimintakaupoissa on se, että ostava yritys ottaa vastatakseen ostettavan yrityksen velat. Tämä on normaali sopimusvapauden piiriin kuuluva toimenpide.

Tarkastajat katsoivat, että näiden takausvastuiden hoitamisesta johtuvat suoritukset pankeille olivat yksityismenojani. Tämä siitä huolimatta että takaajia oli kolme. Sen sijaan että verottaja olisi lisännyt suoritukset verotettavaan tulooni ne katsottiin vaimon saamaksi peitellyksi osingonjaoksi. Vaimo omisti yhtiöiden osakkeet.

Tämä siitä huolimatta että meilläi 15 vuotta aiemmin tehty avioehto ja että vaimo ei koskaan ole ollut missään tekemisessä yhtiöiden hallinnon tai toiminnan kanssa ja kyseiset suoritukset olivat menneet pankeille eikä perheen yhteisten menojen kattamiseen. Tämä siitä huolimatta, että osakeyhtiölain mukaan yhtiön osakas voi menettää vain yhtiöön sijoittamansa pääoman, ei muuta.

Valitukset verottajalle

Laadin vastineen verotarkastuskertomukseen vedoten ym. tavalla sopimusvapauteen, liiketoimintaan liittyvien kulujen vähennyskelpoisuuteen ja siihen, että menettelyt oli hyväksytty aiemmassa verotarkastuksessa. Pikkuasioita hyväksyttiin, mutta pääasioihin ei tullut muutosta.

Valitin turhaan oikaisulautakuntaan ja verohallitukseen. Mikään ei muuttunut. Missään vaiheessa ei perusteltu kansalaisoikeuksiin kuuluvan sopimusvapauden kumoamista koskien kulujen jakamista eikä sitä miksi liiketoiminnan ostoon liittyvät kulut eivät ole vähennyskelpoisia.

Valitukset Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Valitin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Valitin korkeimpaan hallinto-oikeuteen todeten että päätökset perustuvat varotarkastajien mielipiteisiin eikä voimassa olevaan lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Hallinto-oikeudelle tekemässäni valituksessa olin todennut avioehdon ja verotuksen suhteesta seuraavaa: "Verolaeista eikä hallinto-oikeuksien päätöksistä ei löydy vahvistusta tähän originelliin avioliittolain ja verolakien tulkintaan, joka on myös verolakien vastainen.

Varainsiirtoverolain mukaan puolisoiden välisestä kiinteistön kaupasta ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa. Poikkeuksena on se, että varainsiirtovero täytyy maksaa, jos puolisoiden välillä on avioehto (KHO 9.11.19898 taltio 2655). Tämä koski elossa ja aviossa olevia puolisoita, joten avioehto pätee myös verotuksessa."

Tulonhankkimismenojen vähennyskelpoisuudesta olin tuonut esille:

Elinkeinoverolain 2 luvun 7 § määrittää menon vähennyskelpoisuuden: Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa yleisesti hyväksytty näkemys menon vähennyskelpoisuudesta käy ilmi mm. Ilkka Ojala, OTL, VT, Konsultointi Ojala Oy:n kirjoituksesta: Veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot EVL:n mukaan

"Elinkeinotoiminnan tulosta vähennyskelpoisia ovat EVL 7 §:n mukaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Näitä kutsutaan ns. luonnollisiksi vähennyksiksi. Menoja ovat kaikki yrityksen tuotannontekijöistä suorittamat vastikkeet. Näitä ovat esimerkiksi koneiden hankintamenot, raaka-aineiden hankintamenot, työntekijöille maksetut palkat jne.

Periaate on, että vähennyskelpoisia ovat kaikki ne menot, jotka yritys on suorittanut tulonhankkimistarkoituksessa. Tulonhankkimistarkoitusta arvioidaan subjektiivisesti yrityksen näkökulmasta. Jos yritys on menolla tavoitellut tuloa, meno pitää hyväksyä vähennyskelpoiseksi, vaikka ulkopuolinen tarkastelija pitäisi menon suorittamista epätarkoituksenmukaisena. Se, että meno ei tosiasiassa ole johtanut tulon kertymiseen, ei oikeuta katsomaan menoa vähennyskelvottomaksi, jos menon suorittamiseen on kuitenkin liittynyt tulonhankkimistarkoitus."

Tässä tapauksessa on ollut kiistaton tulonhankkimistarkoitus, mikä näkyy jo pelkästään siinä että yritykset ovat olleet voitollisia velvoitteiden maksamisen jälkeenkin, joten kyseessä oleva sopimus on kiistatta liiketaloudellisesti perusteltu. Verotarkastajat eivät ole esittäneet minkäänlaisia liiketaloudellisia perusteluja sen osoittamiseksi miten kyseinen kauppa olisi voitu toteuttaa muulla tavalla

Uudistin hallinto-oikeudelle tekemäni laajan valituksen ja tein seuraavan yhteenvedon korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

"Luottamuksensuoja

Valitus kohdistuu pelkästään liiketoiminnan kauppaan liittyvien tulonhankkimiskulujen vähennyskelpoisuutta ja Saunasammon oikeutta veloittaa Kylmäpussilta osuutta yhteisistä vuokra- ja hallintokuluista yhtenä könttänä ilman tilikohtaista erittelyä.

Kyseiset menettelyt on hyväksytty huomautuksitta vuonna 2000 tehdyssä verotarkastuksessa. Menettely on ollut esillä myös konkurssien takia vuonna 2002-3 tehdyissä erityistilintarkastuksissa, joissa sitä ei ole moitittu. Hallinto-oikeus kumoaa vuoden 2000 verotarkastuksesta syntyneen luottamuksen suojan sanomalla ettei tuossa 23.10.2000 päivätyssä kertomuksessa ilmeisesti käsitelty niitä kysymyksiä, joita nyt verotarkastuksessa tuotiin esille.

Hallinto-oikeus sanoo olevan ilmeistä ettei niitä ole aikaisemmassa verotarkastuksessa tutkittu. Hallinto-oikeuden päättely tarkoittaa sitä, että verotarkastuskertomuksessa pitäisi kirjata ylös kaikki asiat jotka on tutkittu ja hyväksytty eli käyttää aika toisarvoiseen tarpeettomaan työhön.

Yleisen elämänkokemuksen mukaan verotarkastuskertomuksessa tuodaan esille virheelliset menettelyt ja tulkinnat joita ei hyväksytä. Jos jotain ei nosteta esille verotarkastuksessa tarkoittaa se, että se hyväksytään. Sanotaan että menettely on mennyt läpi verotarkastuksessa.

Moitittavakin menettely voi mennä läpi verotarkastuksessa siksi, että se on niin taitavasti piilotettu, ettei sitä kohtuullista huolellisuutta noudattava verotarkastaja huomaa. Tässä tapauksessa mistään piilottelusta ei ole kysymys. Molemmissa yhtiöissä veloitukset on aina tehty yhdellä tositteella viimeisten tilinpäätösvientien joukossa. Veloitus on ollut muihin veloituksiin verrattuna poikkeuksellisen suuri eikä sitä vähänkään kirjanpidosta ymmärtävä mitenkään voi olla huomaamatta, joten se on varmasti tutkittu aiemman verotarkastuksen yhteydessä.

Päättelyllään hallinto-oikeus mitätöi koko luottamuksensuojan. Hallinto-oikeuden mukaan mikään mitä ei ole verotarkastuskertomuksessa nimenomaisesti mainittu ei voi saada luottamuksen suojaa, koska asiaa ei ole ilmeisesti hallinto-oikeuden mukaan tutkittu. Oikeuden päätös ei voi perustua arvailuun.

Tämä hallinto-oikeuden tulkinta on ristiriidassa KHO.n ratkaisun 2010:2675 kanssa. Hallinto-oikeus oli evännyt luottamuksen suojan sillä perusteella, ettei asiaa ollut tutkittu aikaisemmissa verotuksissa. KHO katsoi, että aiempi verotuskäytäntö antoi yhtiölle luottamuksensuojan ja kumosi hallinto-oikeuden päätöksen.

Hallinto-oikeus perustelee luottamuksen suojan mitätöintiä sillä perusteella, että ei ole toimittu viranomaisen noudattaman käytännön tai antamien ohjeiden mukaisesti eikä kyseessä ole tulkinnanvaraisesta asiasta. Hallinto-oikeus ei esitä yhtään tosiseikkaa sen tueksi, ettei ohjeita ole noudatettu. Hallinto-oikeuden perustelut ovat mielipiteitä siitä, miten tulkinnanvaraisessa asiassa pitäisi toimia.

Hallinto-oikeus jättää perustelematta sen että hallinto-oikeuden mukaan emme ole toimineet vilpittömässä mielessä. Vilpillistä mieltä onkin vaikea perustella, kun olemme noudattaneet samaa käytäntöä avoimesti yli 10 vuotta ja käytäntöä ei ole moitittu verotarkastuksessa eikä erityistilintarkastuksessa.

Hallituksen esityksessä verotusmenettelylaiksi (HE 53/1998) nimenomaisesti korostetaan verotusmenettelyn puolueettomuus- ja luottamusperiaatteita. "Puolueettomuusperiaate tarkoittaa sitä, että verotusta toimitettaessa on otettava tasapuolisesti huomioon sekä veronsaajien että verovelvollisen etu."

"Luottamusperiaate verotuksessa tarkoittaa sitä, että vilpittömässä mielessä olevalla verovelvollisella on oikeus luottaa hänelle veroasiassa annettuihin ohjeisiin sekä viranomaisten aikaisemmin noudattamaan käytäntöön. Verovelvolliselle annettava luottamuksen suoja ilmenee silloin, kun verotus toimitetaan aikaisemman viranomaiskäytännön ja annettujen ohjeiden mukaisesti."

Luottamuksen suoja kumoaa kaikki verotarkastuksessa esitetyt johtopäätökset siten kuin jäljempänä valituksessa esitetään.

Liiketoiminnan kauppa

Kun ostetaan toisen yrityksen liiketoiminta, on normaalia ja yleisesti hyväksyttyä että ostaja ottaa vastatakseen liiketoimintaan liittyvät vastuut. Samoin liiketoiminnan oston yhteydessä sitoutetaan ostettavan yrityksen avainhenkilöt jatkamaan yrityksessä. Tämä voi tapahtua positiivisesti esim. optioilla tai negatiivisesti työssä pysymissitoumuksin ja kilpailukielloin.

Tämä on liiketaloudellisesti välttämätöntä, koska liiketoimintaa ei voi jatkaa ilman osaavaa henkilöstöä ja tässä tapauksessa riittävää tietämystä ei ollut kuin Tapio Yli-Koverolla. Hallinto-oikeus ei ole sanallakaan kiistänyt menettelyn liiketoiminnallista motiivia ja tarvetta.

Päätöksessään KHO 2013:126 täsmentää veronkiertosäännöksen soveltamista: Lain esitöiden mukaan siis yksikin merkittävä liiketaloudellinen syy riittää siihen, ettei veronkiertosäännöstä voi soveltaa. Ratkaisua ei voi tehdä vastoin esitöiden nimenomaista tulkintaohjetta.

Ainoa hallinto-oikeuden perustelu on se, että tästä ei ole sovittu liiketoiminnan ostojen kauppakirjoissa. Tämä on absurdi perustelu, koska Tapio Yli-Kovero ei ollut kauppojen osapuoli eikä liiketoiminnan myyvällä konkurssipesällä ole mitään tekemistä sen kanssa miten ostettua liiketoimintaa aiotaan harjoittaa.

Verotarkastajien ja hallinto-oikeuden päätöksen motiivina näyttää olevan läheissuhde. Jos liiketoiminnan olisi ostanut vieras taho, joka olisi ottanut vastatakseen ko. vastuut, olisivat ne automaattisesti vähennyskelpoisia. Jos vieras ostaja olisi ollut varakas ja olisi maksanut pankeille kaupan yhteydessä pois kaikki vastuut, ei kukaan kyseenalaistaisi sitä, että kyseessä olisivat liiketoiminnasta johtuvat menot

Peitelty osingonjako

Hallinto-oikeus ei hyväksy ko. menoja liiketoiminnasta johtuviksi menoiksi vaan katsoo ne Tapio Yli-Koveron henkilökohtaisiksi menoiksi ja mutkan kautta peitellyksi osingonjaoksi aviopuolisolle, vaikka heillä on avioehto.

Jos ko. menot katsotaan Tapio Yli-Koveron henkilökohtaisiksi menoiksi, on ainoa looginen tulkinta se, että Tapio Yli-Kovero on saanut veronalaista etua. Tämä puolestaan sisältää sen ajatuksen, että takaaja saa verotettavaa etuutta, jos välttyy maksamasta takausvastuita. Äärimmilleen vietynä tämä tarkoittaa, että takaaja saa aina verotettavaa etuutta, kun päävelallinen maksaa lainansa korkoja ja kuoletuksia.

Hallinto-oikeus vetoaa päätöksessään KHO:n päätökseen 2007:52, jolla ei ole yhtäläisyyksiä tämän asian kanssa. Tuossa päätöksessä oli kyse siitä, että osakkeeton aviopuoliso nosti yhtiön kassasta varoja yhdessä asuvan perheen elatukseen. Tällöin voitiin päätellä yhtiön osakkeet omistaneen puolison saaneen osansa elatusrahoista ja että kyseessä oli peitelty osingonjako.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa on kyse aivan eri asiasta. Liiketoiminnan menoihin kuuluvat suoritukset maksettiin suoraan pankeille. Vaimo ei ole voinut mitenkään saada hyötyä ko. suorituksista. Yhtiön omistajan kannalta ko. menot olivat kulu, joka heikensi yhtiön tulosta.

KHO:n päätöksessä 2013:549 yhtiö oli sopimuksissa osapuoli jolloin korvausvelvollisuus ei voinut kohdistua osakkaisiin, vaikkakin he olivat hyötyneet yhtiön menettelystä. KHO piti ratkaisevana sitä, että yhtiö sopimuksen osapuoli ei osakkaat.

Hallinto-oikeudella on omaperäinen käsitys avioehdosta, kun se rajaa avioehdon oikeusvaikutuksen vain osituksen toimittamiseen avioliiton purkautumiseen kuoleman tai avioeron johdosta. Yleisen käsityksen mukaan avioehto tekee puolisot juridisesti erillisiksi oikeushenkilöiksi, jotka eivät ole vastuussa toistensa veloista eikä heillä ole osuutta toistensa varoista.

Yhtiöiden kulujen jakaminen

Yhtiöt ovat sisaryrityksiä ja Saunasammon tiloissa ja hallinnossa. Saunasampo on tehnyt ja omistaa kylmäpussien valmistuslaitteiston. Yhtiöiden tilipäätöksissä tulokset tasattiin tekemällä tilinpäätöksessä tuloksen tasoittava veloitus Kylmäpussilta Saunasammolle. Veloituksella ei vaikutettu yhtiöiden yhteenlaskettuun tulokseen, joka oli sama kuin jos yritykset olisi fuusioitu. Yhtiöiden eriyttäminen on liiketoiminnallisesti perusteltua koska on loogisempaa myydä kylmäpusseja Kylmäpussi Oy:stä kuin Saunasampo Oy:stä.

Käytännön liiketaloudellisista syistä ko. veloitus tehtiin yhtenä veloituksena. Samaan lopputulokseen voidaan päätyä tuhannella eri tavalla. Veloitusten tekeminen kaikilta kirjanpidon tileiltä on turhaa työtä ja henkilöstön palkkojen maksamisessa kahdesta yhtiöstä ei ole mitään järkeä.

Verotarkastajat ja hallinto-oikeus eivät hyväksy tätä sopimusvapauden kautta laillista menettelyä. Menettelyä ei hyväksytty, koska kuluista ei ollut erittelyä. Könttäveloitus on täysin kirjanpitolain mukainen. Siitä käy ilmi kenelle suoritus on tehty ja mistä asiasta. Kun tositteessa lukee osuus vuokra- ja hallintoluista ja kenelle ja kuinka paljon, on kaikki kirjanpitolain vaatimukset täytetty ja kummallakin yhtiöllä on omassa kirjanpidossaan kirjanpitolain mukainen tosite.

Tyypillinen tapaus sisaryhtiöiden välisestä sopimuksesta on se, että toinen yhtiö harjoittaa liiketoimintaa toisen yhtiön omistamassa huoneistossa. Vuokran suuruus on yhtiöiden välinen sopimusasia ilman minkäänlaisia kirjanpidon erittelyjä.

Verotarkastajat ja hallinto-oikeus eivät edes vihjaa että menettelyllä olisi pyritty verojen välttämiseen. Ratkaisussa 2010:1658 KHO eväsi valitusluvan verotusasiamieheltä sillä perusteella, että ko. järjestelyllä ei ollut vaikutusta verotettavan tulon määrään.

Verotarkastajat eivät kysyneet selvitystä kulujen jakamisesta ja mikä mielivaltaisinta he kumosivat verotuksessa veloituksen kokonaisuudessaan. Mielivaltaisen päätöksen mukaan Suomen Kylmäpussilla ei ole ollenkaan vuokramenoja eikä myynti- ja hallintokuluja.

Verotuksen yhtenä päätavoitteena saada verotus vastaamaan oikeaa asiantilaa. Verotarkastajien ja hallinto-oikeuden menettely on täysin vastoin tätä tavoitetta."

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Yli vuoden valohoidon jälkeen korkein hallinto-oikeus ei antanut valituslupaa perustellen päätöstä ettei asiassa ole esitetty verotusmenettelylain 70 §:ssä säädettyjä valitusluvan myöntämisen perusteita eli ei mitenkään.

KHO hyväksyi hallinto-oikeuden tulkinnan ettei avioehto koske verotusta, vaikka varainsiirtoverolaissa avioehto muuttaa verotuksen.

KHO hyväksyi luottamuksen suojan purkamisen sillä perusteilla ettei menettelyä ilmeisesti oltu huomattu aiemmassa verotarkastuksessa eli verotus voi perustua arvailuun.

KHO hyväksyi sopimusvapauden kieltämisen vaikka sille ei oltu esitetty mitään perusteita.

KHO hyväksyi tulonhankkimismenojen vähennyskelvottomuutta koskevan verotarkastajien mielipiteen, jolle ei ollut säädöksiin tai oikeuskäytäntöön perustuvia perusteluita.

PERUSTELUJEN PUUTTUMINEN

Mielivalta verotarkastuksista korkeimpaan hallinto-oikeuteen johtuu asiallisten perustelujen laiminlyönnistä. Valitin verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä:

"Kyseisissä verotarkastuskertomuksissa kyseenalaistetaan perustelematta ja olematonta liiketaloudellista asiantuntemusta osoittaen sopimusvapaus ja liiketaloudellisin perustein tehdyt oikeustoimet, joita ei ole tehty veron välttämistarkoituksessa.

Perusteluna on se, että vaikka kyseiset oikeustoimet ovat laillisia, niitä ei hyväksytä verotuksessa. Tämä ilman perusteluja viittaamatta mihinkään lainkohtaan tai oikeustapaukseen. Verotuspäätöksissä selostetaan käyty kirjeenvaihto mutta ei perusteluja päätöksille, vaikka oikaisuvaatimuksessa nimenomaan vaaditaan oikaisua sillä perusteella ettei päätöksiä ole perusteltu. Oikaisulautakunnan päätöksessä perustelut kuitataan lausumalla:

"Oikaisulautakunta katsoo, että verotuspäätös on perusteltu riittävällä tavalla kun siinä on viitattu verotarkastuskertomuksessa esitettyihin perusteihin".

Tämä on hallintolain täydellistä halveksuntaa, koska siinä ei ollenkaan oteta kantaa oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin kuten hallintolain 49 §:ssä edellytetään.

"Oikaisuvaatimuspäätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin. "

KHO on omavaltaisesti ottanut käytännökseen ettei se perustele päätöstään. KKO:n ei tarvitse perustella valituslupapäätöstään. KHO:lla tällaista oikeutta ei ole vaan sen on perusteltava päätöksensä.

Perustuslaissa taataan kansalaiselle oikeus saada asiassaan perusteltu päätös.

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 4 §: "Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu." Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.

KHO perusteli ettei asiassa ole esitetty verotusmenettelylain 70 §:ssä säädettyjä valitusluvan myöntämisen perusteita eli ei mitenkään. KHO viittaa kintaalla Eduskunnan säätämälle perustuslaille oikeudenkäymiskaarelle.

Samassa päätöksessä KHO hyväksyi hallinto-oikeuden perustelun verotusmenettelylaissa olevan verovelvollisen luottamuksen suojan kumoamisesta. Hallinto-oikeus kumosi luottamuksen suojan sillä perusteella ettei asiaa ilmeisesti ollut tutkittu edellisessä verotarkastuksessa. Hallinto-oikeus ei mitenkään perustellut miten se päättyi arvailuun ettei asiaa ilmeisesti oltu tutkittu.

Päätösten perustelu on oikeusturvan kulmakivi. Kun ylemmät oikeusasteet eivät perustele asiallisesti päätöksiään, eivät myöskään alemmat päättäjät ja oikeusistuimet sitä tee. Oikeusturvasta on muisto vain.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Toni Lahtinen

Muutama vuosi sitten eräs eläkkeelle päässyt tuomari totesi suomalaisen oikeusjärjestelmän olevan lähinnä arpapeliä. Nimittipä hän muutamia kollegojaan siviilioikeuden puolelta jopa aidosti hulluiksi, ja totesi vielä päälle, ettei itse ainakaan lähtisi ajamaan mitään asiaa siviilioikeudessa, koska laeilla ei niissä tuomioissa ole mitään virkaa.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Sopimusvapaus on siivilioikeudellinen asia. Verotus on julkisoikeudellinen asia. Verotuksen osalta sopimusvapaudella ei ole merkitystä, vaan sillä miten asiat kuuluvat kirjanpitolain ja verotuksen osalta tehdä.

Miksi pitää olla kaksi yritystä, jos kerran tarkoituksena näyttää olevan harjoittaa verotuksessa ilmeisesti kiellettyä tulontasausta, tavalla jota verottaja ei tässä tapauksessa hyväksy?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset